lauantai 27. heinäkuuta 2013

Apinointia

Otin vaarin Madam B.C:n vinkistä Lidlin leimasimista. En aivan tiennyt käyttököhdetta leimasimen ostaessani, mutta voihan sillä ainakin siististi laittaa nimensä koulukirjoihin. Eli olihan se ihan tarpeellinen ostos, olihan. Leimasin paketti oli tosi kiva, mukana tuli kaikki tarpeellinen ja paketissa oli hyvät häyttöohjeetkin. Leimasin merkkejä ja kirjaimia on paljon.


Apinoin myös niin vanhan jutun kuin tölkin päällystämisen kynätelineeksi. Kiinnitin kankaan kuumaliimalla tölkin ympärille ja taitoin reunoja hiukan pohjanpuolelle ja sisälle, jotta lopputulos olisi mahdollisimman siisti.


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Puuleluja

Rakastan puuleluja, ne vaan ovat aivan mahtavia! :) Käytin tilanteen hyödykseni ja tein töissä hiljaisina aikoina pari lelua kaikenlaisista puupalikoista ja muusta sälästä.






Pikkunorsu syntyi suorakulmaisesta puupalikasta johon tein jalat pyykkipojista ja korvat pyöreistä puunapeista. Kärsän ja hännän tein nahasta, silmät puuhelmistä ja korviin laitoin vielä punaiset napit. Osat on liimattu puuliimalla yhteen, lukuunottamatta kärsää ja häntää jotka naulasin pienillä nauloilla.


Traktorin tein vastalauseeksi niin suositulle laivalle, joita lähes kaikki pojat rakentelivat. Siitä tuli jopa hienompi kuin olin odottanut. Takana on jopa tuplavalot, rekisterikilpi sekä koukku. Renkaat tietenkin pyörivät kun en hakannut nauloja pohjaan asti.


Mietin että jotain vielä kuitenkin puuttuu ja pitihän sitä sitten tehdä työkoneelle myös peräkärry. Tein oikein vanhan puisen kärryn jossa kuljeteltiin "tukkikuormaa" joka oli tehty ihan pienistä oksanpätkistä.


Eivätkö ne olekin mahtava pari! :) Nyt kun olisi esim. kummipoika niin olisi mahtava lahja hälle.

Tässä taas näkee kuinka yksinkertaisista palasista pystyy mielikuvituksen kanssa kokoamaan mitä hienompia asioita. :)

Kateus on luonnollista

Voi että kun minäkin osaisin, kerkeisin ja voisin... Yllättävän paljon tulee ajateltua että kunpa minäkin kun kerta tuokin. Olen hieman kateellinen kun seurailen toisia blogeja ja ihmisiä, tuntuu etten itse saa mitään aikaiseksi siinä ajassa kun joku muu on väkertänyt jo vaikka mitä. Noh myönnän, taidan olla vähän laiskan puoleinen joskus, mutta olen myös ollut töissä koko kesän eikä sekään mitään ihan rentoa puuhaa ole.

Minulla on välillä paljonkin ideoita mitä kaikkea voisi/pitäisi tehdä, mutta sitten on aina se jokin 'mutta' ja projekti tyssää siihen. Pitäisi sisustaa kotia, MUTTA kotini on niin hirmu pieni eikä innosta satsata rahallisesti paljoa. Pitäisi tehdä pupusille kunnon laitos ruokia ja vessaa varten, MUTTA puuttuu tarpeita tai työkaluja. Pitäisi ripustaa seinälle jotakin, MUTTA ei ole A-tikkaita taikka rohkeaa kiipeilijää.

Olen kyllä myös sellainen että minulle tulee kausia jolloin saan vaikka mitä aikaiseksi, niitä vain saisi olla hiukan useammin mielestäni. Ehkä tarvitsisin jonkun hieman potkimaan hellästi pyllylle että saisin paremmin asioita aikaiseksi. :) Väsyn myös helposti materiaalien etsimiseen, olisin innoissani kierrättämässä kaikenlaista, mutta se tekee monesti, ainakin minusta, projektin etenemisen vieläkin hitaammaksi ja vaikeammaksi. Mistä esim. näitä puulavoja voisi kysellä? Siitähän saisi puutavaraa jota voisi käyttää hyvinkin monella tapaa.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Rannekoru kertaa kaksi


Halusin kokeilla taas jotakin uutta. Tein itse koruhelmiä Cernit-massasta ja kokosin ne rannekoruiksi.


Tein ensin palloja, punaisia ja vihreitä. Tein myös pötköjä joissa sisus on punaista sekä vihreää ja pinta valkoista, näin saan valkoisia ympyröitä erivärisellä sisuksella.

Pahoittelen kuvieni laatua...
Punaisiin palloihin laitoin paloja vihreästä tehdystä pötköstä ja vihreisiin punaisesta.


Pyörittelin pienet palaset mukaan palloon niin että pinnasta tuli tasainen. Tämän jälkeen muotoilin helmet kulmikkaammiksi.

Lisäksi tein pieniä ja pyöreitä helmiä mustasta massasta välihelmiksi. Reiät tein korutöihin tarkoitetulla metallilangalla, olisi varmasti parempikin keino, mutta en sillä hetkellä keksinyt muuta kotoani ja halusin helmet valmiiksi. Nyt minulla on muovisia hammastikkuja joilla reikien teko helpottunee.


Helmet yhdistin Tigeristä ostamallani venyvällä ja ohuella muovinauhalla. Tarkoitus oli alunperin käyttää vahvempaa kuminauhaa, mutta eipäs sitten onnistunutkaan. Korusta tuli kuitenkin mielestäni parempi kuin odotin. :)


Aika hieno vai mitä. :)


Tein myös punaisista palloista kootun korun. Pyörittelin suunnilleen samankokoisia palloja joihin laitoin läpi menevän korulangan jonka päihin tein lenkit. Toiseen päähän tein valmiiksi ennen pallon lävistämistä ja toiseen päähän vasta paistoin jälkeen, jottei palloon tule kolhuja. Yhdistin pallot lenkeistä.


En halunnut laittaa tavallsita korulukkoa, joten tein sellaisen itse kuminauhasta. Tein yhteen palloon kolon johon sain liimattua kuminauhan päät saaden lenkin jonka voin pujoittaa viimeisen pallon yli.


Massailua

Olen jälleen hieman viisaampi kuin viimeksi. Heti pieni pläjäys faktaa. :) Olen hieman tutustunut näiden viimeksi mainitsemieni polymeerimassojen(mm.Cernit, Premo) maailmaan. Näitä massatöitä voi maalata vesiliukoisilla askartelumaaleilla uunittamisen jälkeen ja massoilla on omia lakkoja, mutta on myös yleisesti askarteluun tarkoitettuja lakkoja joita voi myös käyttää töiden lakkaamiseen.

Tein yhden kokeilun tänään. Tein rannekorun uunittamalla massalevyn taivutettuun muotoon. Olen aika tyytyväinen ottaen huomioon että tämä on ensimmäinen itse tekemäni. Tein tämänkin omasta päästäni, en edes tiedä liekö tämmöiseen jossakin ohjetta. Jos sellainen ohje löytyy niin olisi hienoa katsoa miten joku muu sen saa onnistumaan. :)

Kuvat kertovat paremmin kuin tuhat sanaa, joten olkaa hyvä.


 Ensin tein mustasta massasta alustan johon tein vaaleanpunaisesta haluamani kuvion. Kuvion idea tuli muuten vanhoista muumilakanoista jotka ovat parhaillaan kuivumassa. :) Sitten kaulitsin levyn tasaiseksi. Laitoin levyn uuniin pystyasennossa ja tueksi vessapaperihylsyn.


Tässä koru on valmiina. Massa on uunissa käynnin jälkeenkin aika joustavaa, kun on noin ohuena, mutta pitää kuitenkin muotonsa. Hieman siitä muodosta tuli epätasainen, koska tuollaista pehmeää levyä on vaikea laittaa pystyyn ja täydelliseen asentoon. Ehkä se jonkun vähän paksummassa ranteessa näyttäisi hiukan paremmalta.